Ravitsemuskeskustelu on hyvin jakautunut alan ammattilaistenkin kesken. Valmentajien, ravintoterapeuttien, lääkärin ja hyvinvointialan yrittäjien kesken löytyy joustavan syömisen kannattajia, enemmän tai vähemmän rajoittavien dieettien nimeen vannovia, kokonaisia ruoka-aineryhmiä demonisoivia ryhmittymiä sekä kaiken optimointiin pyrkiviä biohakkereita. En ota kantaa siihen onko mikään näistä tahoista varsinaisesti väärässä asiansa suhteen, mutta sen suhteen miten asiansa esittävät kylläkin. Aina, kun omaa tekemistä tarjotaan ainoana totuutena, mennään metsään.

Sokereita ja hiilihydraatteja demonisoidaan nykyään hyvinkin paljon ja ketoosidieetti puhuttaa. Monet kokevat tuon tavan syödä autuaaksi tekeväksi ja helpoksi keinoksi pudottaa painoa ja parantaa terveyttä. Fiksusti toteutettuna monen kohdalla näin voi ollakin, mutta kaikille tuokaan tapa syödä ei vain sovi. Lisäksi hiilihydraatit ovat laaja ruoka-aineryhmä, joka ei tarkoita automaattisesti valkoista sokeria ja ravinteista puhdistettua tärkkelystä, vaan hiilihydraateista löytyy lukuisia hyvinkin terveydelle edullisia kuituja ja hivenaineita. Lisäksi hiilihydraatit ovat keholle helpoin energianlähde ja kulutuksen mukaan annosteltuna ja terveen aineenvaihdunnan omaavalle enemmän hyödyksi kuin haitaksi.

Rasvojen välttely oli muodissa hieman aiemmin, mutta tässäkin pätee oikeastaan sama, kuin hiilihydraattien kohdalla. Rasvoja tarvitaan mm. hormonitoimintaan ja vitamiinien imeytymiseen. Rasvassa on paljon energiaa ja liiallisissa määrin rasvan nauttiminen johtaa helposti lihomiseen, mutta pois ruokavaliosta niitä ei missään nimessä kannata jättää tai terveysongelmia seuraa. Kunhan määrä pysyy kohtuudessa ja rasvojen laadulle suo edes hieman ajatusta, niin hyvin menee.

Ruoan prosessointi koetaan huonoksi asiaksi ja mielletään, että prosessoitu ruoka on automaattisesti ravinneköyhää ja kyllästetty lisäaineilla. Prosessoiminen kuitenkin tarkoittaa käytännössä ruoan käsittelemistä. Kun kuorit perunan ja kypsennät sen, prosessoit perunaa. Lisätyillä aineilla parannetaan monien ruokien säilyvyyttä ja ruokiin voidaan lisätä ravintoaineita, joita muuten olisi riski saada liian vähän terveyden kannalta, kuten jodin lisääminen ruokasuolaan tai D-vitamiinin maitoon. Jokainen E-koodi ei myöskään ole tae myrkystä, vaan E-koodeille saatetaan merkitä usein hyvin luonnollisistakin lähteistä valmistettuja aineksia. Toki useimmiten kannattaa suosia vähemmän prosessoitua ruokaa, jossa ainekset olisivat mahdollisimman luonnollisessa muodossa, mutta mustavalkoinen asian suhteen ei tarvitse olla.

Kuten edeltävistä kappaleista ehkä paistaa läpi, olen perin kyllästynyt hyvinvointialan ammattilaisten jutuissa ja uutisotsikoissa pyöriviin koulukuntien ehdottomuuksiin. Minun mielestäni on naurettavaa pyrkiä rajoittamaan syömistään liikaa tai välttelemään kokonaisia ravintoaineryhmiä, herkkuja tai prosessoitua ruokaa. Kaikelle on paikkansa. Miksi et nautiskelisi ajoittain vaikkapa pikaruokapurilaisesta tai jäätelöstä, kun nykypäivänä tuollaisia herkkuja on tarjolla? Ei joka kerta tarvitse tuunata sitä pakastepizzaa ”terveellisemmäksi” tai ottaa väkisin burgeria salaatinlehteen käärittynä sämpylän sijaan ja esittää sen olevan jotenkin hyvää. Eiköhän jokainen meistä ymmärrä, että nuo valinnat eivät ole terveellisiä, mutta ne ovat joustavaa suhtautumista syömiseen. Ei ravitsemusta voi tai kannata rakentaa pikaruoan ja suklaan ympärille, mutta kun pohjat ovat kunnossa ja syöt 80% ajassa järkevästi ”oikeaa” ruokaa, josta saat tarvittavat ravintoaineet vähemmän energiatiheässä muodossa, niin joukkoon mahtuu vallan hyvin noita epäterveellisempiäkin herkkuja. Useimmissa tapauksissa tuo on pääkopankin kannalta kestävämpi ratkaisu, kuin nykypäivän houkutuksia vilisevässä yhteiskunnassa kieltäytyä ehdottomasti kaikilta houkutuksilta.

Tommi Lampinen

Fysioterapeutti, PhysioTrainer & Ravintovalmentaja